Syksyllä 2017 tein isoisästäni kirjaa Ylöjärvi-seuran tukemana.
Kirja oli jo painovalmis, kun Ylöjärvi-seuran kirjatoimikunta edellytti, että poistan kirjasta edesmenneen tätini, Helena (Leena) Mäkikylän, muistelma-osuudesta siinä mainitut henkilönimet, jotka tätini mukaan liittyivät isoisäni murhaan.
Samoin minun olisi pitänyt sensuroida murhasta kertova Suomen Sosiaalidemokraatin 10.7.1920 uutinen, jossa mainittiin samoja nimiä kuin tätini muistelman nauhoituksessa.
Kirjan historia-asiantuntija piti Leena-tädin mainitseman Kansan Lehden artikkelia murhaajasta olemattomana. Asiantuntijan mielestä kyseinen lehti lakkasi ilmestymästä ennen isoisäni murhaa.
Tämä oli kirjan tarinoiden kannalta harmillinen lausunto, koska se asetti Leena-tätini luotettavuuden kyseenalaiseksi.
Leena-täti oli varsinainen muistihirmu kuolemaansa saakka. Hän muisti eläinten nimet, ihmisten sukulaisuussuhteet, nimet ja paljon vuosilukuja. Kaiken lisäksi hän oli armotettu tarinan kertoja. Hän kuului siihen sukupolveen, jolloin tapahtumia jaettiin kertomalla.
Tähän kertomisen perinteeseen liittyy historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan kohtalaisen varma kerrottujen asioiden luotettavuus.
Ylöjärveläinen vaikenemisen kulttuuri oli minulle yllätys ja suuri pettymys. En usko olevani yksin, vaan uskon, että vastaavia vaikenemisia on muuallakin, siksi kirjoitin tämän blogin.
Selvitin tätini kertomuksen todenperäisyyttä.
Googlasin kansallisarkistondigitoituja sanomalehtiä
Löysin myöhemmin syksyllä 2017 Kansallisarkiston sanomalehdistä yhden uutisen, joka muistutti tätini kertomaa, mutta lehti oli Kansan Lehden sijaan yllättäen Suomen Sosiaalidemokraatti, 10.7.1920 (Linkki lehteen: https://bit.ly/2SyMIdu). Ajattelin tuolloin, että tätini muisti lehden nimen väärin.
Sanomalehtien digiarkisto laajenee koko ajan ja löysin Leena-tädin mainitseman Kansan Lehden artikkelin, se on ilmestynyt 8. päivänä heinäkuuta 1920. Näköispainos löytyy Kansalliskirjaston digiaineistosta.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2B20MFbh
Tuohon aikaan lehdissä käytettiin fraktuuraa, joten litteroin uutisen tähän nykykirjasimilla:
Walkoisten walloitettua Ylöjärven kirkonkylän, vangittiin, kuten monesti on kerrottu. m.m. wirkatalojen tarkastaja A. P. Mäkikylä ja kuljetettiin Suojasten taloon, johon oli sijoitettu jonkinlainen kenttätuomioistuin. Täällä oli jo ennen tuotuja ylöjärweläisiä pari miestä. Toinen oli maalari S. Halme, toisen nimeä ei tiedetä. wierailta paikkakunnilta oli 10 á 15 miestä. Heidät sullottiin pieneen keittiöhuoneeseen, jota oli käytetty puusepänverstaana, koska siellä oli keskeneräisiä huonekalujakin. Wartijoiksi asetettiim kolme sotilasta, joilla paitsi kiväärejä, oli myös käsipommit. Wartiot waihdettiin aina kolmen tunnin kuluttua. Yleensä sotilaat olivat ystävällistä väkeä, ihmetellen wartiopaikalle tullessaan, että kaikenlaisiin koppeihin sitä ihmisiä sullotaankin. Kukaan wangituista ei woinut nukkua. Sillä tilaa oli niin wähän, että ei olisi pitkälleen mahtunutkaan. Yö wietettiin parhaiten keskustellen ja jutellen.Aamulla kello 10 aikaan astui sisälle joku johtaja sanoen: Herra Mäkikylä pääsee vapaaksi ehdolla, että käy kerran päivässä Ylöjärwen esikunn. Silloin pyysi Mäkikylä jotain miestä saattamaan itseään, koska hänen hevosensa oli vauhko ja hän tottumaton ajamaan. Ensin ei oltu halukkaita suostumaan pyyntöön, mutta wihdoin lähti eräs sotilas.Tämän jälkeen käwi Mäkikylä joka päivä klo 12 Ylöjärwen esikunnassa. Tätä jatkui Tampereen walloituksen ajan. Huhtikuun 7 pnä käydessään sanoi Ylöjärwen silloinen komendantti, joka muuten silloin oli toimessaan viimeistä päiwää: ”Olen tutkinut Teitä wastaan tehtyjä syytöksiä ja tullut siihen käsitykseen, että ne ovat aiheettomia.” samalla pyysi hän anteeksi, että Mäkikylälle oli saatettu aikaan niin paljon ikävyyksiä. Mäkikylän oman kertomuksen mukaan oli komendantti huomauttanut myöskin, että syytteet oliwat kaikesta päättäen johtuneet henkilökohtaisesta wihasta. Seuraawana päivänä asetettiin wirkaan uusi komendantti Arthur Gauffin.
Samana päiwänä, niin kerrotaan paikkakunnalla, olisi esikunnan huoneessa Mäkikylän (huom: Mikkolan) talossa pidetty joku salainen istunto, johon ottiwat osaa Mäkikylän serkut K.E. Mikkola ja Akseli Mikkola ja poliisi J. Korpela. Tällöin olisi sitten päätetty jotain tarkastaja Mäkikylän suhteen. Illalla myöhään näkivät esikuntatalon kohdalla wahdissa olleet miehet Akseli Mikkolan asunnosta tulewan kolme miestä sotilaspuwuissa. Miehet kulkiwat maantien yli K.E. Mikkolan omistamaan taloon. Sisälle päästyään wetiwät tuntemattomat nukkuwan E. Työläjärven jaloista lattialle, waatien häntä oppaaksi Mäkikylään. Matkalla ei puhuttu mitään. Perille päästyään alkoiwat sotilaat kiväärin perillä lyödä ovea, huutaen karkeita sanoja. Kun owi awattiin, astuiwat he sisään sanaakaan sanomatta. Mäkikylä kysyi, hänellekö heillä oli asiaa jolloin he ilmoittivat, että Mäkikylän oli lähdettäwä mukaan. Yöllä kuljetettiin hänet Ylöjärwen raittiusseuran talolle Saurioon, jossa walkoiset säilyttiwät wankejaan. Ensiksi säilytettiin häntä muitten wankien joukossa, mutta vietiin sitten yksityiseen huoneeseen. Tuntemattomat sotilaat huolehtiwat itse wartioimisesta. Seuraawana aamuna saapuivat Mäkikylää tutkimaan T. Kortekuru Punkalaitumelta, jääkäri Sairio ja eräs, jonka nimeä ei tiedetä.
Kello oli Antin veljen, Johannes Mäkkylän tuoma
tuliainen Yhdysvalloista, jossa Johannes toimi lääkärinä.
He anastivat Mäkikylän kellon, rahat y.m. Tämän jälkeen saapui esikunnan
talolle eräs mies, jonka luokse Gauffin meni pitäen toisessa kädessä
kynää ja toisessa paperia. Keskusteltuaan miehen kanssa jonkun aikaa
sanoi hän miehelle: ”Niin, Te tietysti menette sinne Saurioon ja otatte
Mäkikylän ja sitten…” Enempää ei kertojamme jaksanut kuulla, hän oli
siksi hermostunut.
Tämän jälkeen nähtiin T. Kortekurun kuljettawan Mäkikylää Tampereelle päin poiketen n. 2 km. päässä Sauriosta olewaan Lindbergin torppaan, josta K. tilasi litran maitoa siksi kun hän palaa. Puolisen tuntia heidän lähtönsä jälkeen kuului kaksi kiväärinlaukausta. Kortekuru palasi hetken päästä takaisin torppaan ja selitti, että ”se perkele pääsi karkuun”.Seuraawana päiwänä löydettiiin Mäkikylän ruumis n.s. Ruupettilammen luota, 70 m. etäisyydessä maantieltä, kaksihaaraisen koivun juurelta, rinta kahden kuulan lävistämänä, juuri sytytetty paperiossi sormien välissä ja huolellisesti ”besorgattuna”.
Wirallista tutkimusta ei asiasta ole wieläkään toimitettu waan saawat tähänkin murhaan syylliset edelleen kulkea wapaina ja rankaisematta. Kuwaawaa walkoiselle komennolle!
— ~ ~ ~ —
Mittakaavaa Ylöjärven kylään.
Ylöjärvi sijaitsee Tampereen naapurissa sen länsipuolella.
Antti Penjami Mäkikylä asui rakennuttamassaan talossa Ahvenistossa. Ahvenisto oli metsän keskellä. Ylöjärven kylälle oli huonoa tietä pitkin matkaa pari kilometriä. Tampereen keskustaan oli matkaa 15 kilometriä.
Sanomalehtien uutisissa mainitut talot olivat sen ajan mittapuun mukaan kävelymatkan päässä, vaikka yleensä liikuttiin hevosella.Ampumapaikaksi mainitun Ruuperttilammen ja Lindbergin torpan sijainti kartassa on ylimalkainen. Nykyisen lammen eli Pikku-Tohlopin kohdalla oli talo, jossa asui Robert, Ruupertti. Eli Ruuperttilampi taitaa olla sama kuin Pikkku-Tohloppi.
Tässä linkkejä muihin
murhasta kertoviin uutisiin:
Suomen Sosialidemokraatti 1918 11 02 s.4
Mainitaan nimeltä paikkakunnalla käynyt ja sovittelevasti puhunut Turun ja PorIn läänin maaherra Collan ja Mäkikylän saattajaksi mainitaan Punkalaitumelta kotoisin oleva suojeluskuntalainen. Murhan kerrotiin esitellyn ensin punakaartin tekemäksi.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2Ea7Cvq
Suomen Sosialidemokraatti 1919 05 05 s.2
Mainitaan Mäkikylän murhan olleen ylipäällikön 25.3.l918 antaman päiväkäskyn vastainen teko. Mainitaan nimeltä arkkitehti A. Gauffin Tampereelta. ”Hänen kauttaan Ylöjärwellä toimitetuista murhista vastuussa olleet olisi mahdollista selvittää”.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2BYdbMj
Suomen Sosialidemokraatti 1919 10 15 s.3
Muut lehdet. Suojeluskunnat. Iltalehti.
Mainitaan Mäkikylä esimerkkinä suojeluskuntien toimeenpanemista rankaisemattomista murhista.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2RQYCiM
Suomen Sosialidemokraatti 1920 02 18 s.2
"Herrasbolshevismia" Kirjoitus kritisoi Svinhufvudin armahduslakia.
Mainitaan armahdetut "walkoiset roistot" mm. Mäkikylän murhaaja.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2EhLjF2
Suomen Sosialidemokraatti 1920 07 10 s.4
Muualta Suomesta. Walkoisten rankaisemattomat murhat. Lähteen nimikirjaimet K.L. on ehkä Jalmari Kilpijoki, Antti Penjami Mäkikylän lesken, Selma Mäkikylän toinen veli.
Mainitaan nimeltä komendantti A. Gauffin, T. Kortekuru Punkalaitumelta, A.P. Mäkikylän serkut A. Mikkola ja K.E. Mikkola, poliisi J. Korpela sekä jääkäri Sairio
Linkki lehteen: https://bit.ly/2SyMIdu
Suomen Sosialidemokraatti 1920 08 02 s.4
Viitataan Kansan Lehden uutiseen
Mainitaan nimeltä komendantti A. Gauffin, T. Kortekuru Punkalaitumelta, A.P. Mäkikylän serkut A. Mikkola ja K.E. Mikkola, poliisi J. Korpela ja jääkäri Sairio
Linkki lehteen: https://bit.ly/2L2LtAE
Suomen Sosialidemokraatti 1920 08 14 s.3
Totta ja leikkiä.
Pakinan oloinen vastaus Suojeluskunnan esikunnan lähettämään viestiin, jossa mainitaan Metsänhoitaja Mäkikylä.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2AYQJki
Kansan Lehti 1920 07 08 s.2
Maaseudulta — Tarkastaja A. B. Mäkikylän murha Ylöjärvellä.
Mainitaan nimeltä maalari W.S. Halme, Gauffinia edeltänyt komendantti, komendantti A. Gauffin, E. Työläjärvi, T. Kortekuru Punkalaitumelta, A.P. Mäkikylän serkut A. Mikkola ja K.E. Mikkola, poliisi J. Korpela ja jääkäri Sairio, Lindbergin torppa, jossa Kortekuru poikkesi ja johon hän palasi sanoen "se perkele pääsi karkuun".
Linkki lehteen: https://bit.ly/2B20MFb
Kansan Lehti 1920 07 10 s.4
Maaseudulta — Tarkastaja A. B. Mäkikylän murha. Muuan "selitys"
Arth. Gauffinin vastine 7.8. -uutiseen ja lehden kommentti vastineeseen.
Linkki lehteen: https://bit.ly/2G6TTbA
Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommmentit moderoidaan ja julkaistaan kirjoittajan luvalla ja vastuulla.